“Lapsi tarvitsee ihmissuhteen, jossa hänen kokemuksillaan on merkitystä – ja niin tarvitsee aikuinenkin.”
Olen lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja työnohjaaja. Vastaanottotyön lisäksi koulutan, kirjoitan - ja kipuilen omien lasteni kanssa.
Olen tehnyt 2004-2022 työni nimellä Janna Rantala.
TEININ MIELI
Yhteistyössä psykologi Leea Mattilan kanssa kirjoittamani Teinin mieli – Opi ymmärtämään nuorta -kirja.
MITÄ IHMETTÄ?
OPI YMMÄRTÄMÄÄN
LAPSESI MIELTÄ
Psykologi Leea Mattilan kanssa kirjoittamani kirja kertoo mentalisaatiosta, kyvystä ymmärtää mieltä. Sen avulla vanhempi voi säädellä paremmin omia tunteitaan – ja siten rauhoittua tavoittamaan mitä ihmettä lapsen päässä juuri nyt liikkuu. (Gummerus, 2019)
PARINTAJU
PARISUHDE LAPSIPERHEESSÄ
Miten lapsen syntyminen vaikuttaa parisuhteeseen? Miten parisuhteen kuviot vaikuttavat lapseen? Mitä tarkoittaa parintaju ja miksi se on niin tärkeä lapsiperheen parisuhteissa? (Gummerus, 2016)
ÄITI, ÄLÄ TOTTELE!
(KAIKEN MAAILMAN KASVATUSOPPAITA)
Miten saisi lapsen tottelemaan kerta kehotuksesta - vieläpä hymy huulilla! Kaiken maailman vippaskonsteja pohtiessa unohtuu keinoista paras: reilu suhde lapseen. Vuorotellen totellen ja määräten perheen elämäkin rauhoittuu. (Gummerus, 2014)
LUENTOJANI:
Mentalisaatio lasten ja nuorten perheissä
Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä tavoitella omaa ja toisen mielen sisältöä, kuten käytökseen vaikuttavia tunteita ja uskomuksia. Se on niin arkipäiväisen sujuvan vuorovaikutuksen kulmakivi, kasvatuksen supervoima kuin auttamis-j a kohtaamistyön ammattilaisen työkyvyn suoja.
Parintaju – mentalisaatio parisuhteessa
Parisuhteiden ihanissa ja raastavissa kuviossa on avuksi parintaju: kyky olla toisaalta kumppanistaan erillinen ihminen, toisaalta merkittävässä vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Parintajua nimittää mentalisaatioksi parisuhteessa. Oman lisänsä vyyhtiin tuovat lasten kasvu teineiksi, erot ja uudet rakkaudet.
TYÖHYVINVOINTI – MUUTOSTYÖPAJAT
Mentalisaatiokykyä kaivataan erityisen paljon haastavassa asiakastyössä sekä muutosten kourissa. Miten pidän huolta omasta mielestäni, turvallisuuden tunteestani, tunnesäätelystäni- ja ehkä työnkaveristakin?